LAUANTAI 21. LOKAKUUTA 2006

-pojat tarinoivat

Me vietettiin pahaa-aavistamattomina rauhallista lauantai-aamupäivää loikoillen sisällä. Suunnitelmissa oli viettää koko päivä rauhallisissa merkeissä kummempia hötkyilemättä. Unelma rikkoutui kuitenkin säpäleiksi, kun emäntämme ilmoitti, että lähdemmekin pihalle pallon perässä juoksemaan. Tai siis me, minä ja Topi, eihän hän tietenkään, pyh.







Topi hämmästyi uutisesta niin, että päätyi oikein haukottelemaan.














Kun oltiin itsemme ulos asti jaksaneet raahata, samapa se on kai ottaa ilo irti. Pihalla oli hyvin kylmä, hrr. Ruohokin oli aivan valkoista, ja siinä maistui uudenlainen aromi, mmm, ja hyvä sellainen. Märehdin ruohoa jonkin aikaa, ja Topi kierteli ympäri pihaa tarkastellen tiluksia. Se ei sitten ole oivaltanut kuinka jalo tapa kasvikunnan tuotteiden nauttiminen on.








Vihdoin itse ulkoilun päätarkoitus, pallo, otettiin esille. Juoksimme sen perässä aivan hirrrmuisesti, tai no, Topi juoksi, ja minä juoksin Topin perässä. Pitääkin mokoman olla niin iso, eihän meikäläinen yllä palloon millään. No, onpahan ainakin egoni isompi.












Lopulta sain pitävän otteen pallosta, enkä päästänyt siitä irti millään. Kiivaan kamppailun jälkeen Topi (se vellihousu!) luovutti pallon minulle, kaikkien pallopelien kuninkaalle, koiramaailman Beckhamille. Voittooni olikin hyvä päättää tämän päivän matsi, tai no, siihenhän se aina päättyy. Topi tosin väittää, että muistini on valikoiva, se tallentaa vain omat voittoni, pyh, sanon minä.







Kuvien luvaton kopiointi on tekijänoikeuslain nojalla kielletty. Kaikki kuvat olen ottanut itse.